Esihistoria

GEOLOGIA

Asuinpaikat

Ensimmäiset asukkaat saapuivat todennäköisesti Kiehimänjoen varrelle heti mannerjään vetäydyttyä eli noin 6500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kiehimänjoen alue kuului tuolloin muinaiseen, Itämerta edeltäneen Ancylusjärven alueeseen.

Suomi oli esihistoriallisena aikana harvaan asuttu maa. Kainuun alueen asukasmääräksi on arvioitu noin 350 henkilöä, joista alle sata henkilöä asui nykyisen Paltamon alueella.

Valtaosa Paltamon alueen esihistoriallisista löydöistä on tehty Kiehimänjoen ja Iijärven alueelta sillä Oulujärven rantamuotojen muuttumisen takia osa mahdollisista asuinpaikoista on nykyisin useita metrejä veden alla. Kiehimänjoen alueella on asuttu vuosituhansia ja seudulta tunnetaan kymmeniä, tilapäisiä tai pitempi aikaisia asuinpaikkoja. Varhaisimpia merkkejä asutuksesta on noin 8500 vuoden takaa mm. Kitusenmutkasta ja Kaarteesta.

Joen yläjuoksulta, Autioniemestä on löydetty Paltamon merkittäviin ja tyylikkäin esihistoriallinen esine, karhunpääase. Kivikaudelle ajoitettu esine on ilmeisesti pyyntiin liittyvä rituaaliase.

Saamelaiset

Saamelaiset saapuivat nykyisen Paltamon alueelle pienissä ryhmissä vähitellen esihistoriallisena aikana. Varhaismetallikaudella he muodostivat alueen varsinaisen asukaskannan ja he olivat viimeisiä esihistoriallisen ajan asukkaita alueella. Saamelaisia asui ja liikkui pitkään vielä historiallisen ajan aikana Kiehimänjoenkin seuduilla.

Saamelaisten asuintapa oli liikkuvaa. Tästä liikkuvasta elämänmuodon luonteesta johtuen asuinpaikat eivät olleet vakituisia vaan vaihtuivat vuodenaikojen mukaan.

Saamelaisten pääelinkeinona olivat metsästys ja kalastus. Tärkein riistaeläin oli peura, josta myöhemmin kesytettiin nykyisin tunnettu poro. Peurojen liikkeet vaikuttivat merkittävästi asuinpaikkojen valintaan. Eräkäynnin lisäksi saamelaiset harjoittivat ajoittain kaupankäyntiä mm. pohjalaisten kalastajien kanssa.

Liminkalaiset

Pohjanmaan rannikon asukkailla on ollut luonnolliset liikenneyhteydet Perämeren rannikolta Siika- ja Oulujoen kautta Oulujärven vesistöalueelle. Merkkejä heidän liikkumisestaan alueella on jo rautakaudelta.

Oulujärven alueella vallitsi 1300–1400-luvulla rauhaton aika, joka päättyi 1500-luvun alussa rauhasopimukseen Ruotsin ja Moskovan välillä. Tämän jälkeen rannikon asukkaille avautuivat mahdollisuudet alueen erämaihin ja kalavedet sekä riistamaat joutuivat vähitellen heidän pysyvään nautintaan.

Pohjalaisten eräkäynti jatkui 1600-luvulle saakka. Vähitellen se hiipui uudisasutuksen ja säädäntöjen muutosten myötä.

Merkittävä osa pohjalaisista eräkalastajista lähti Limingan vanhoista pääkylistä. Eräkäynnin päämuoto oli hauenpyynti. Haukea pyydettiin venekunnittain (haapio) ja kuivattu haukea, kapahaukea kuljetettiin rannikolle myyntiin. Liminkalaisten järvikalastuksesta kannettiin veroa (1554) käyttäen verotuotteena kapahaukea.
(Paltamo. Kainuun emäpitäjä. Saarijärvi 2013.)